AKSELI GALLEN-KALLELA

Ostetaan ja myydään Akseli Gallen-Kallela teoksia.

 

eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9eyJpbSI6WyJcL2FydGlzdFwvaW1hZ2VGaWxlXC9nYWxsZW4ta2FsZWxhLmpwZyIsInJlc2l6ZSw2MDAsNjAwIl19mw3cE7MHNZfroQQ7QFNPBNA64jSUPPjhiYtxH8surKs
 (26. huhtikuuta 1865 Pori – 7. maaliskuuta 1931 Tukholma)

 

Akseli Gallen-Kallela (noin vuoteen 1907 Axel Waldemar Gallén, 26. huhtikuuta 1865 Pori – 7. maaliskuuta 1931 Tukholma) oli Suomen merkittävimpiä taidemaalareita. Hän aloitti uransa realistisilla kansankuvauksilla, ja siirtyi romanttisiin Kalevala- ja Karjala-aiheisiin. 1890-luvulla Akseli Gallen-Kallelan loi merkittäviä teoksia sekä symbolismin että realismin tyyliin. 1900-luvun puolella, etenkin Afrikan-matkan yhteydessä, Akseli Gallen-Kallelan teokset alkoivat ilmentää ekspressionismia.
Akseli Gallen-Kallelan tunnettuja maalauksia ovat muun muassa Sammon taonta, Ad Astra, Sammon puolustus, Kullervon kirous, Symposion ja Lemminkäisen äiti. Hän loi taulujen lisäksi freskoja, taidegrafiikkaa ja suunnitelmia tekstiileiksi ja huonekaluiksi. Suomen sisällissodan jälkeen Akseli Gallen-Kallela toimi Mannerheimin adjutanttina ja suunnitteli itsenäisen Suomen armeijan univormuja ja kunniamerkkejä. Akseli Gallen-Kallela kansainvälisen uran huippukohtia olivat näkyvä rooli Suomen paviljongissa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 sekä oma osasto Venetsian biennaalissa vuonna 1914.
Vuoden 1907 tienoilla noin 41-vuotiaana Axel Gallén suomensi nimensä Gallen-Kallelaksi, mutta hän signeerasi töitään edelleen myös vanhaan tapaan.
Akseli Gallen-Kallela syntyi ruotsinkieliseen säätyläisperheeseen. Hänellä oli kuusi sisaruspuolta isä Peter Wilhelm Gallénin aikaisemmasta avioliitosta 1855 kuolleen Sofia Gallénin kanssa (joista yksi oli kuollut pian syntymänsä jälkeen). Axel Gallén oli kolmas isän toisesta avioliitosta Anna Mathilda Wahlroosin kanssa syntyneistä lapsista. Kaikkiaan perheessä oli 14 lasta, joista kuitenkin Gallénin lapsuusvuosina kotona oli enää osa.
Isä Peter Wilhelm Gallén (1817–1879) oli Suomen Pankin Porin konttorin kassanhoitaja ja omisti Tyrväällä Vännin ratsutilan ja pari muuta tilusta, yhteensä noin 150 hehtaaria. Gallén vietti lapsuutensa Jaatsin tilalla.
Opinnot piirustuskoulussa ja kouluvuodet
Akseli Gallen-Kallela opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1881–1884 sekä Pariisissa Académie Julianissa ja Fernand Cormonin ateljeessa 1880-luvulla. Hän teki opintomatkoja muun muassa Lontooseen ja Berliiniin vuonna 1895, sekä Afrikkaan vuosina 1909–1911.
Aluksi Akseli Gallen-Kallela kävi normaalilyseon lisäksi iltaisin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuodesta 1878. Lisäksi S. A. Keinänen ja Adolf von Becker opettivat häntä yksityisesti.

Keväällä 1881 Akseli Gallen-Kallela keskeytti lyseon suorittamatta ylioppilastutkintoa. Samana vuonna hän kirjoittautui Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa sai oppia muun muassa Fredrik Ahlstedtilta. Adolf von Beckerin opetus ja neuvot vaikuttivat Akseli Gallen-Kallela omien sanojensa mukaan häneen eniten.

Opintoja ja työskentelyä Pariisissa

 

Päätettyään vuonna 1884 Taideyhdistyksen piirustuskoulun  matkusti Pariisiin, jossa asui Emil Wikströmin huonetoverina vuoden 1886 alussa Rue Menessinin varrella. Nuorten taiteilijoiden pohjoismaiseen seurapiiriin kuului tuohon aikaan maalareita ja kirjailijoita, kuten August Strindberg ja Ernst Josephson, Anders Zorn ja Edvard Munch. Gallénin hyvä ystävä oli ranskalainen Henri de Vallombreuse, joka oli keramiikkataiteilija ja monilahjakkuus. Montmartren kahvilat tulivat tutuiksi, ja taiteilijat tapasivat toisiaan ”Eremitagessa” Montmartrella ja Josephsonin perustaman Jeesus Siirakin veljeskunnan tapaamisissa rue Jacobilla sijainneessa viinituvassa latinalaiskorttelissa.

Kesäksi 1885 Akseli Gallen-Kallela saapui takaisin Suomeen, ja hän työskenteli muun muassa Salossa maalaten naturalistista teosta Akka ja kissa. Keväällä 1886 Gallén oli taas Suomessa, ja hän työskenteli seuraavan vuoden Korpilahdella ja Keuruulla, vaikka oli jälleen saanut valtion matka-apurahan. Talveksi 1887–1888 hän jälleen lähti Pariisiin. Akseli Gallen-Kallela oli kosinut ennen lähtöään Mary Slööriä, mutta ilmeisesti tämän vanhempien vastustuksen takia tilanne jäi avoimeksi. Gallén viipyi Pariisissa kevääseen 1889 saakka taideopinnoista enää innostumatta. Kiinnostus Kalevalaa kohtaan lisääntyi syksyllä 1888, ja Akseli Gallen-Kallela lopetti opinnot, vuokrasi oman ateljeen niin sanotusta taiteilijaleiristä Montmartrella ja alkoi maalata muun muassa Aino-aihetta.

Kullervon sotaanlht

Jälleen kohti Eurooppaa ja kauemmaksikin

Karelianistisen vaiheen jälkeen Gallen-Kallela suuntautui uudestaan kohti Eurooppaa. Akseli Gallen-Kallela matkusti vuonna 1895 Berliiniin ja liittyi yleiseurooppalaisen Pan-lehden toimituskuntaan. Gallen-Kallela kuului löyhään kirjalliseen ja taiteelliseen yhteisöön, niin sanottuun Ferkelin piiriin, joka kokoontui Zum schwarzen Ferkel -ravintolassa Berliinissä. Kolme vuotta myöhemmin Akseli Gallen-Kallela matkusti Italiaan. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 Gallen-Kallelalla oli myös merkittävä osuus: Hän maalasi paviljongin kattoon Kalevala-aiheiset freskot ja suunnitteli huonekaluja. Freskomaalausta hän oli opiskellut Italian-matkallaan.

Gallen-Kallela oli myös Unkarissa vuosina 1907–1908. Budapestissa pidettiin Gallen-Kallelan taidenäyttely, jossa oli lähes viisisataa teosta. Budapestiin on pystytetty Gallen-Kallelan muistomerkki Tonavan rantakadun lähellä sijaitsevaan puistoon Budan puolella.

Gallen-Kallela kutsuttiin vuonna 1914 esiintymään Venetsian biennaaliin, ja Italian valtio tilasi hänen omakuvansa Firenzen Uffizi-galleriaan. Sodan syttyessä taiteilijan maalaukset jäivät Italiaan, mistä ne pyydettiin San Franciscon Panama-Pacific-näyttelyyn vuonna 1915. Ne palkittiin yhdellä ensipalkinnolla ja kultamitalilla.

Gallen-Kallela teki muitakin pitkiä ulkomaanmatkoja, kuten Itä-Afrikkaan vuosina 1909–1911 ja Pohjois-Amerikkaan vuosina 1923–1926. Keniassa hän maalasi akvarellejä ja yli 150 ekspressionistista öljyvärimaalausta. Amerikassa hän tutki intiaanien kulttuuria ja taidetta ja aloitti Suur-Kalevalan kuvituksen valmistelut.

Itsenäisessä Suomessa

Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1918 Suomen sisällissodan aikana, Akseli Gallen-Kallela liittyi Gustaf Mannerheimin johtamiin hallituksen joukkoihin eli valkoisiin. Hän toimi aluksi Suomen tasavallan joukkojen kartanpiirtäjänä, mutta siirtyi myöhemmin päämajaan. Sisällissodan aikana luodut Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat Gallen-Kallelan piirtämiä Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta, joskin sekin perustuu hänen suunnittelemiinsa Vapaudenristeihin.Sodan jälkeen Gallen-Kallela toimi Suomen valtionhoitajaksi valitun Mannerheimin adjutanttina sekä suunnitteli Suomen sotajoukkojen univormut ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit.

Viimeiset vuodet

Gallen-Kallela kutsuttiin vuonna 1931 Kööpenhaminaan luennoimaan työstään ja tapaamaan pohjoismaalaisia taiteilijoita. Hän vilustui matkan aikana ja kuoli keuhkokuumeeseen paluumatkalla Suomeen yöpyessään tukholmalaisessa Hotel Reisenissä. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

Puoliso ja lapset

Gallen-Kallela avioitui vuonna 1890 Mary Helena Slöörin (1868–1947) kanssa. Slöörin isä oli hovineuvos Kaarlo Slöör ja äiti (vihitty 1863) Aina Emilia Ehrnström (k. 1929). Akselille ja Marylle syntyi kolme lasta: Impi Marjatta (1891–1895), Aino Kirsti ja Kaius Jorma. Kirsti ja Jorma olivat kuvataiteellisesti lahjakkaita, kuten vanhempansa. Kirsti oli myös musikaalisesti lahjakas, kuten äitinsä Mary, joka soitti pianoa.